Juhannusaatto, valoa yöttömän yön, Suomen suvea, sineä järvien, kukkien kauneutta, vehreyttä metsän ja maan, heleää laulua muuttolintujen.
Pirtti on pesty. Hehkuvat juhannusruusut pellavaliinaista pöytää koristaa. Äsken on tuotu koivuja metsiköstä, isä ne porraspäähän juhlaksi laittaa saa.
Tuoksuvat saunavastat, uudet ja tuoreet, savusaunan makoisat löylyt lämmittää. Ja vaatteet puhtaat kätköistä kaappien äiti on tuolin nojalle jälleen tuonut, ne pikkuväelle valmiiksi etsien.
Työt hoitui, kiire ei haitannut koskaan, hyvin ehdittiin arkiset askareet suorittaa. Mutta juhannusaattona, viimeistään illansuussa, täytyi arjen touhut hetkeksi seisauttaa.
Lapsuusjuhannus! Et enää takaisin saavu. Vielä hehkuvat ruusut lapsuuspensaiden. Evääksi elämänmatkalle sain niin paljon, ne mukana kannan, muistoja vaalien.
Tuula T. Haapoja
