Minulla on kotona kirja, jossa on valokuva mummoni kotitalosta Karjalassa. Tuo talo oli hyvin kaunis. Kun kuvaa katsoo, voi hyvin ymmärtää sen ikävän, jota tunsivat ne ihmiset, jotka joutuivat kotinsa tuolloin jättämään. Kun evakot löysivät uuden kotipaikkansa, varmasti heille mieleen tuli monenlaisia muistoja entisestä kodista.
Myös meidän elämämme koteihin liittyy erilaisia muistoja. Jotkut niistä ovat hyviä, mutta joidenkin muisteleminen ei tunnu niin mukavalta. Voi olla, että jotain mieluusti unohtaisimme kokonaan.
Monella meistä on elämässämme asioita, joista pystymme tuntemaan kiitollisuutta. Mutta ani harvan ihmisen elämä on joka hetki täynnä iloa. Ihmisyhteisönä meillä on tälläkin hetkellä suuria murheita. Elämän vastoinkäymiset saavat toivomaan, että kunpa jotkut asiat voisivat olla toisin. Kaipaamme, että ihmiselämää pidettäisiin kaikkialla mittaamattoman arvokkaana eikä kukaan tekisi pahaa toiselle.
Raamatussa on monenlaisia koteja. Jeesus kävi monissa niistä. Psalmissa 126 kuvataan taivaan kotiin pääsemistä näin: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.”
Mielestäni paras kuvaus taivaan kodista on, kun Jeesus sanoo: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” (Joh. 14).
Jeesuksen sanat ovat mielestäni tässä hyvin ymmärrettävät. Ihmisillä on mahdollisuus kohdata siellä myös toisensa. Jeesus itse on valmistanut meille tien taivaan kotiin, kun hän teki sovun ihmisen ja Jumalan välille. Hän myös voitti kuoleman ylösnousemisellaan. Toisessa kohdassa Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus. Taivaan kodissa hyvä Jumala on ihmisten kanssa.
Kun Raamatussa kerrotaan taivaan kodissa, noissa sanoissa esiintyy usein sana ”usko”. Jeesus on valmistanut meille tien, meidän osanamme on uskoa. Usko taivaan kodin mahdollisuuteen voi myös tuoda toivoa ja voimia tähän maanpäällisen elämään.
Kirjoittaja on kappalainen Kortesjärven kirkkopiiristä Kauhavan seurakunnasta.