Sisäilmaoireeni alkoivat niin lievinä, että en uskonut niiden olevan haitallisia. Vaivat pahenivat nopeasti, ja parin vuoden kuluttua sairastelin jatkuvasti. Ongelmatilan jättäminen auttoi, mutta herkkyys sisäilmalle jäi.
Homeongelmiin reagoidaan harvoin kyllin nopeasti. Vaaran ymmärtäminen voi viedä aikaa jopa itse oireilevalta, puhumattakaan niistä, jotka eivät ole sairastuneet tai katsovat tilannetta ulkopuolelta. Ilkan ja Ylen kuntavaalipaneelissa 23.2. esitettiin yleisökysymys, purettiinko koulukeskus turhaan.
Panelistit eivät olleet tätä mieltä, mutta katsomosta kuului vastausten jälkeen vielä soraääni.
Olen huolissani siitä, että homerakennusten tilannetta ei ymmärretä riittävän laajalti.
Tekninen johtaja Juha Takamaa kertoi Komiat-lehdessä (26.1.), että Nahkalan, Ruotsalan ja Ylihärmän Kirkonkylän kouluissa tehdyissä sisäilmatutkimuksissa ei löytynyt hälyttäviä lukemia. Samassa lehdessä koulujen henkilökunta todisti, että kaikissa kolmessa oireillaan.
Vika ei ole oireilevien päässä, vaan tutkimusten luotettavuudessa. Varsinkin sisäilmanäytteet ovat hyvin puutteellinen keino määritellä tilojen kunto.
Ilmanpuhdistimet, sinetöinnit ja remontit eivät tee homerakennuksesta tervettä. Homeet ovat jo sellaisenaan vaarallisia. Taistellessaan toisiaan vastaan ne tuottavat lisäksi myrkkyjä, joita ei saa pois pesemälläkään.
Pitkät keskustelut siitä, väistytäänkö oireita aiheuttavasta rakennuksesta vai ei, ovat ajanhukkaa. Vuosikin lisää voi muuttaa ihmisen terveystilanteen pysyvästi. Säästöjä ei koidu työntekijöiden tehokkuuden alenemisesta ja nuorten sairastumisesta.
Uudisrakennukset on rakennettava kestävästi ja niitä on hoidettava oikein. Ilmastoinnin sammuttelu on pilannut monta tilaa. Keskustan koulukampuksen pystyttäminen hirrestä liittäisi Kauhavan Pudasjärven seuraksi edelläkävijäkuntien joukkoon.
Kirjoitan tätä äskettäin hankitulla käytetyllä tietokoneella. En voi pitää kyseistä laitetta, koska saan siitä oireita.
Sellaista on homeelle herkistyneen elämä.
Sini Huhtala