Neuvo taannoisilla Puukkofestivaaleilla tuli melkein uhkaavasti: ”Äläkää kirioottako niistä retuusta!” Retuilla puhuja tarkoitti kauhavalaisen kesätapahtuman toiseksi teemaksi tulleita käsitöitä, joiden saama julkisuus hänen mielestään vei tilaa tärkeämmältä eli puukoilta. Ankaralla ukaasilla keskustelukumppani paljasti pitävänsä käsitöihin uppoutumista jonninjoutavana puuhasteluna.
Kun peruskoulun yläkoulun valinnaisryhmän tytöt jokunen vuosi sitten pohtivat, millaista pukinetta polkevat Singerillä, päätös oli suhteutettava budjettiin. Kymmenisen euroa lukukaudessa piti riittää yhdelle. Kompensaatio oppilaiden oli kaivettava vanhempien kukkarosta. Yhtään poikaa en nähnyt polkevan puutyötunneille lautakasa jopparilla.
Käsityöalalla toimimisesta tulee katu-uskottavaa leikkuupuimurin taittuvaa pöytää leveämmällä koneella ja miljoonan euron liikevaihdolla, mutta pienimuotoisempikin uuden luominen ansaitsisi arvostuksen nousun.
Taitoliiton kuluttajakyselyn mukaan neljännes 36-65-vuotiaista suomalaisista tekee käsitöitä viikoittain. Raha liikkuu, kun ihmiset ostavat välineitä sekä materiaaleja, kurssittautuvat ja myyvät tuotteitaan.
Kauhavan Vuoden käsityöläiseksi toissa viikolla valittu Marja-Liisa Luoma kehui harrastustaan keinoksi pitää pää kasassa. Itä-Suomen yliopiston professorin Sinikka Pölläsen tutkimus ylentää neulomisen ja virkkaamisen kaltaiset ajankäyttötavat terapiamuodoiksi, mikä tuskin on huono uutinen tässä synkistelijöiden maassa.
Äijistä äijinkin tykkää työntää jalkansa pässinpökkimiin, ja entäs, kun paidasta kimpoaa nappi: ”Et sä viittiisi neuloa?”
Anu Nahkala