Kauhavalla ja Ylihärmässä kansalliset seniorit toimivat uutterasti ja tarjoavat jäsenilleen erilaisia mahdollisuuksia toiminnassaan.
Tänä kesänä yhdistykset toimivat yhteistyössä, kun matkavastaavat olivat ideoineet hallituksensa kanssa virkistäviä retkiä niin lähelle kuin vähän kauemmaksikin.
Kesäretkellä kauhavalaisten suunnittelema yhden yön yli -retki suuntautui Heinäveden maisemiin, Valamon luostariin, jossa yövyttiin, sekä Lintulan luostariin, jossa vierailimme iltapäiväkahvien aikaan.
Bussi täytettiin tuota pikaa, kun kyselyjä matkalle tuli myös Ylihärmän seniorien joukosta.
– Kaikki halukkaat pääsivät mukaan, kun aina loppumetreillä tulee pientä säätöä lähtijöiden joukossa. Varasijalla olleet jäsenet pääsivät mukaan ja 50 hengen bussi oli viimeistä penkkiä myöten täynnä, Kauhavan kansallisten seniorien matkavastaava Anne Pernaa iloitsi.
Rauhaa ja seesteisyyttä
Valamon ortodoksinen munkkiluostari otti kauhavalaiset vastaan heinäkuun helteisenä iltapäivänä, jossa päästiin majoittumaan ja tutustumaan luostarialueeseen omin neuvoin.
Rauha ja seesteisyys huokuivat luostarin alueella ja ensikertalaiselle tunnelma oli ainutkertainen. Huoneet olivat lepoa varten, ei löytynyt television kaukosäädintä eikä digiverkkoa.
Hiljaisuus laskeutui kello kymmenen illalla.
Yön yli levättyämme pääsimme Valamon opastetulle kierrokselle. Viitankantajamunkki Stefanos ohjasi retkeläiset Valamon historiaan Laatokalla ja munkkien evakkomatkaan Heinävedelle.
Valamon veljestö nykyään noin 20 henkeä
Vuonna 1940 Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa toiminut luostari Laatokalla evakuoitiin ja noin 200-henkinen veljestö siirtyi Heinävedelle. Nykyinen veljestö on vajaat 20 henkeä.
Luostarialueen ensimmäinen kohde oli Vanhan kirkko, joka oli tuolloin vuonna 1940 kahdesta aitasta yhdistämällä rakennettu kirkko. Lähes kaikki Vanhan kirkon ikonit ja esineet ovat peräisin Laatokan Valamosta. Kirkon sivuhuoneeseen on sisustettu munkin asunto 1950-luvun tyyliin.
Nykyään luostarialueen keskeinen paikka on Kristuksen kirkastumisen kirkko, Pääkirkko, joka otettiin käyttöön 1977. Valtaosa pääkirkon ikoneista on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta.
Vanhempaa valamolaista esineistöä ei ole olemassakaan, sillä tulipalot ja sodat tuhosivat luostarin aiempina vuosisatoina.
Laatokan Valamosta muistuttaa ikonien lisäksi kirkon komea, kullatusta pronssista valmistettu 800-kiloinen kattokruunu sekä kaappikello. Kirkon kellotornin 14 kelloa ovat myös peräisin Laatokan Valamosta.
Sergei-laivalla pitkin Juojärveä
Valamosta lähdettiin laivailemaan ja Sergei-laiva miehistöineen kuljetti joukkoamme pitkin Juojärven tyyntä pintaa. Matkan varrella pääsimme kokemaan myös järviä yhdistävien kanavien toiminnan Taivallahden kanavan kautta. Kanava on noin 800 metriä pitkä ja rakennettu vuosina 1911-1914.
Kanava on nykyään itsepalvelukanava, mutta sitä valvotaan ja ohjataan kaukokäytöllä Varistaipaleen kanavalta. Pudotuskorkeutta sen kahdella sululla on 4,95-5,45 metriä. Kanava yhdistää Juojärven Varisveteen. Ennen Varistaipaleen kanavaa nousimme jälleen bussiin ja kohti Lintulan luostaria.
Lintulan johtaja, igumenia Ksenia otti meidät vastaan ja kertoi meille luostarin historiasta ja toiminnasta. Lintulan Pyhän Kolminaisuuden naisyhteisö ja sittemmin luostari, perustettiin 1895 Karjalan kannakselle, Kivennavan pitäjään, vain 50km päähän Pietarista.
Tämä alue kuului tuolloin Suomen suuriruhtinaskuntaan, joka oli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa. Vuonna 1939 alkoi talvisota ja sisaristo evakuoitiin Keski-Suomeen.
Heinävedelle sisaristo asettui 1946, jolloin sisaria oli 34. Tänä päivänä Lintulassa asuu 8 sisaristoon kuuluvaa naista. Luostarialue on kaunis ja vehmas. Sisaret viljelevät puutarhassaan yrttejä ja marjoja ja hyödyntävät niitä mm. teen valmistamiseen ja marjatuotteiden valmistamiseen.
Lintulan luostari on vastannut Suomen Ortodoksisen kirkon kynttilätuotannosta vuodesta 1967 lähtien. Talviaikaan kynttilätehtaassa toimii 4-5 henkilöä.
Molemmat luostarit ottava talkoolaisia töihin kesäaikaan, jolloin töitä on eniten. Lintulan kauniissa puutarhassa nautittiin iltapäiväkahvit, jonka jälkeen lähdettiin Kauhavaa kohti. Hieno retki!
Tuula Jokiaho