Arvoisat läsnäolijat. Sata vuotta sitten, 1915, nykyinen Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa ja maailmansota riehui jo toista vuotta Euroopassa. Suomea, sellaisena kuin me sen tunnemme, ei ollut olemassakaan.
Meidän, itsenäisen Suomen tasavallan kansalaisten on ehkä vaikea ymmärtää vallinnutta tilannetta. Nykyään me saamme päättää itse asioistamme. Voimme itse asettua ehdolle ja äänestää valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa, tai olla äänestämättä. Teimmepä niin tai näin, se on meidän jokaisen oma henkilökohtainen valintamme. Voimme ilmaista mielipiteemme, pelkäämättä syytteeseen joutumista ja uhkaavaa tuomiota. Meillä on järjestäytymisvapaus. Voimme vapaasti perustaa aatteellisia, ammatillisia ja harrastustoimintaan liittyviä järjestöjä. Voimme järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia ja viranomaisilla on velvollisuus auttaa ja turvata tätä toimintaa. Voimme avoimesti arvostella tasavallan presidentin, hallituksen, ministereiden, kansanedustajien, valtuutettujen, valtion ja kuntien virkamiesten toimintaa. Voimme käyttää jokainen omaa äidinkieltämme, opiskella ja tehdä työtä kukin tahtomme ja kykyjemme mukaan. Nämä meille, nykyisen Suomen kansalaisille ehkä liiankin itsestään selvät asiat, olivat vain haaveita sata vuotta sitten.
Silloisen Venäjän keisarikunnan käynnistämät venäläistämistoimenpiteet kypsyttivät ajatuksen Suomen irrottamiseksi itsenäiseksi valtioksi. Euroopassa riehuva maailmansota antoi siihen hetkellisen mahdollisuuden. Tähän mahdollisuuteen ymmärsivät tarttua ne henkilöt, jotka käynnistivät vapaaehtoisten värväämisen sotilaskoulutukseen Saksaan. Jos tätä historiallisten tapahtumien suomaa tilaisuutta ei olisi osattu hyödyntää, kansamme kohtalo olisi ollut aivan toisenlainen. Sitä vaihtoehtoa voimme kukin mielissämme pohtia.
Hankkeeseen osallistui eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä ympäri maata, niin naisia kuin miehiä. Erityisen vahvaa toiminta oli Pohjanmaalla ja täällä Alahärmässä. Näistä värvätyistä vapaaehtoisista jääkäreistä muodostui myöhemmin sen armeijan runko, joka taisteli Suomelle itsenäisyyden irti Venäjästä ja säilytti sen myöhemmissä sodissa Neuvostoliittoa vastaan. Voimme jokainen kysyä itseltämme, olisiko meistä ollut vastaavassa tilanteessa lähtemään tälle arvaamattomalle tielle, täysin tietämättöminä hankkeen onnistumisesta.
Tänään kunnioitamme niitä ihmisiä, joilla oli näkemystä ja rohkeutta laittaa itsensä ja tulevaisuutensa alttiiksi itsenäisen Suomen ja sen kansalaisten puolesta.
Antti Isotalo
Juhlaseminaarista kertova juttu on 21.10. Komiat-lehdessä.