Morjens Hollywoodista! Täällä on melko lämmin, parhaina päivinä voi kävellä jo ilman paitaa, vaikka Töölönlahti onkin osittain jäässä. Kyntää ja kylvää on täällä turha yrittää – asfaltti on aukoton Audin ahmia ja katukiveys kalossin kapsata. Inehmojen onneksi joka puolella on toreja, joilla eukot kaupittelevat lanttujaan ja keräkaalejaan.
Kivikylä ei ole olemassa ilman landea. Se jos jokin on minulle entisestään kirkastunut, kun olen Kämpissä Jannen ja Einon kanssa juurevia jutustanut.
Nahkala pyysi minua kirjoittamaan sinulle jotakin komeljanttarinurani kulusta. Se on pitkä ja kurvaileva kertomus, joten pämistään siitä mieluummin kasvotusten. Lisäksi olen saanut huomata, että pelleksi ja julkkikseksi opiskelu on huomattavasti monipuolisempaa kuin mitä nuorena Putous- ja Salkkari-fanina osasin arvella.
Opiskelun kuvailu vaatisikin aika paljon palstatilaa, joten keskityn kiittämään.
Miksi Härmästä oli hyvä ponnistaa konstailemaan? Luotettavien vanhempien lisäksi ympärillä oli ihmisiä, jotka mahdollistivat kriittisinä teinivuosinani postilaatikkojen räjäyttämistä ja piipunpolttoa sivistyneemmän toiminnan (rokin). Kiitos Kettunen, kiitos Ranne.
Kun parinkympin jälkeen jäin työttömäksi, otti Onnelan porukka ensi hätään kopin. Kiitos Tuula, Elsa, Carita, Heikki, Raimo, Marita ja moni muu. Ylikylän ja Ylihärmän nuorisoseuratkin ovat minulle rakkaita mutta kalpenevat suuren ja mahtavan rinnalla. Myös Voltin Mäski ja Pärinä Oy ja sen inspiroivat työkaverit ansaitsevat maininnan. Erityisesti Tiina, Jani ja Petri.
Sinä siellä kotiseudulla.
Ole onnellinen yhteisöistäsi.
Täällä niitä ei monella ole.